– Koin silloin, että meillä olisi tarvetta jonkinlaisen symbolisen sovinnon tekemiselle, jos vain löytyisi molempia osapuolia edustavia ihmisiä sellaista tekemään.
Pian sen jälkeen Heikkilä löysi yllättäen omasta sukuhistoriastaan suoraan suomalaisen työväenliikkeen synnyttäneisiin henkilöihin ulottuvat juuret, mikä haastoi hänen identiteettinsä.
– Vasemmistolaisuus oli aikaisemmin näyttäytynyt minulle ateismina, mutta pohjalla kantava ajatus heikompiosaisten elämän helpottamisesta synnytti nyt jonkinlaista veljeyden tunnetta työväenliikettä kohtaan.
Suvun historiaan liittyvistä tragedioista tietoiseksi tuleminen auttoi ymmärtämään oman elämänkaaren kipupisteitä.
– Lapsena en ymmärtänyt, miksi perheeni näytti monin tavoin ikään kuin rämpivän sivuraiteilla, sekä taloudellisesti että henkisesti. Nyt ymmärrän.
Viime syksynä Heikkilä osui samalle keikalle toisen Pirkanmaalla asuvan muusikon kanssa. Pekka Simojoki kuuluu tunnettuun pohjalaiseen talonpoikais- ja pappissukuun. Ei siis ole ihme, että hänen sukunsa aatemaailma on puolestaan ollut hyvinkin valkoinen.
– Ymmärsin, että puna- ja valkotaustaisia henkilöitä sovintoa edustamaan ei tarvitse etsiä tämän kauempaa, Heikkilä kertoo.
Yhteys löytyi ja Simojokikin pääsi prosessoimaan sadan vuoden takaista historiaa.
– Minulle kansalaissota on aina ollut vapaussota, jossa venäläiset ajettiin pois maasta, jotta saatiin itsenäisyys. Mistään muusta en kuullut edes puhuttavan. Vasta joskus aikuisuuden kynnyksellä tajusin, että sillä puolella oli myös suomalaisia.
Heikkilä on tällä hetkellä kirjoittamassa Sovinto-nimiseen näyttämöteokseen käsikirjoitusta, joka perustuu kahden 1900-luvun alkupuolella eläneen vaikuttajan elämään ja kirjalliseen tuotantoon. Heikkilän ja Simojoen sukujen aatemaailmat edustavat jyrkkää vastakkainasettelua. Suvuista löytyvät merkittävät, eri puolilla aktiivisesti toimineet aatemiehet niin valkoisen kuin punaisenkin Suomen puolelta.
– Laitoimme pari henkilöä tekemään haastattelututkimusta suvuistamme. Näihin muistoihin liittyy paljon aatteen paloa mutta myös häpeää. Haastattelijat ovat kertoneet, että keskustelut asianosaisten kanssa ovat olleet terapeuttisia. Ihmiset ovat saaneet purkaa tuntojaan, Heikkilä kertoo.
Simojoki pitää rakenteilla olevaa Sovinto-teosta historiallisena.
– Satavuotismerkkivuosi, minä ja Lasse eri taustoista, elämme yhtä aikaa, olemme kollegoita ja kummatkin asumme Pirkanmaalla. Tällainen tilanne tulee historiassa vain kerran.
Heikkilä ja Simojoki kirjoittavat yhdessä myös originaalisävellyksen, jonka tamperelaiset työväen puhallinorkesteri, valkoisia edustava Valkia-ryhmä ja Pirkanpojat-kuoro tulevat esittämään osana produktiota. Sovinto-teos liikkuu yli genrerajojen yhdistäen musiikkiteatteria, konserttielämystä ja reality showmaisia aineksia yhdeksi suurteokseksi.
– Teos käsittelee sodan ja anteeksiannon teemoja rakentavassa hengessä ja pyrkii antamaan yleisölle mallin, miten esille nouseviin kipeisiin asioihin voi suhtautua: suomalaisten ei tarvitse sukuihinsa kohdistuneista vääryyksistä huolimatta pitää yllä itsenäisyytemme alkutaipaletta leimannutta kahtiajakautumista, muusikot toteavat.
Sovinto-teoksen kantaesitys Tampere-talossa 7. lokakuuta.
Niina Tuovinen
Suomen sisällissota käytiin Suomen senaatin eli hallituksen ja sitä vastaan kapinoineen Suomen kansanvaltuuskunnan johtamien joukkojen välillä 27. tammikuuta – 15. toukokuuta 1918. Senaatin asevoimina olivat valkoiset joukot ja kansanvaltuuskunnan joukkoina Suomen punainen kaarti, punaiset. Ulkovalloista Neuvosto-Venäjä tuki punaisia ja Saksan keisarikunta valkoisia.
Sisällissota oli osa ensimmäisen maailmansodan aiheuttamaa valtiollista ja yhteiskunnallista murrosvaihetta Euroopassa. Venäjän romahduksen seurauksena keisarikunnan osa, Suomen suuriruhtinaskunta, julistautui itsenäiseksi Suomeksi 6. joulukuuta 1917, mutta suomalaisen yhteiskunnan sisäisten jännitteiden korostuminen ja purkautuminen johti vuoden 1917 kuluessa valtapoliittiseen ja sotilaalliseen kriisiin. Sen seurauksena maahan muodostui kaksi aseistetuilla joukoilla varustautunutta valtakeskusta. Kriisi huipentui tammikuun lopussa vuonna 1918 alkaneeseen sisällissotaan punaisten ja valkoisten välillä. Sisällissota päättyi valkoisen Suomen ja Saksan armeijan voittoon.
Sisällissota on Suomen historian ristiriitaisin tapahtuma, jonka vaikutukset suomalaisiin ja suomalaiseen yhteiskuntaan ovat olleet poikkeuksellisen pitkäkestoiset. Sodan kuluessa punaisten käsissä kuoli 1 424 valkoista teloitettuna, ja neljä kuoli vankileirillä. Valkoisten käsissä kuoli 7 370 punaista teloitettuna, ja 11 652 kuoli vankileirillä. Kaikkiaan sisällissota vaati noin 38 000 uhria.
Sisällissota syvensi Suomen kansan kahtiajakoa. Voittanut osapuoli katsoi yhteiskunnan huonoimman aineksen nousseen Venäjän tuella kapinaan laillista hallitusta vastaan, joten hävinneisiin suhtauduttiin pitkälti rikollisina. Ensimmäisen maailmansodan lopputulos vahvisti kuitenkin maltillisten ja laaja-alaiseen kansalliseen ajatteluun suuntautuneiden väestöryhmien asemaa yhteiskunnassa. Tämä mahdollisti hitaan eheytymisen väestöryhmien kesken.
fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sisällissota
Sisällissodasta on kulunut jo vuosisata, eikä sotaan osallistuneita ole enää keskuudessamme. Sodasta on jäänyt kuitenkin monien mieleen asioita, joiden läpikäymiseen ei aiemmin ole tarjoutunut tilaisuutta. Sota kulkee usein mukana sukujen tarinoissa, joiden äärellä monilla voi olla avoimia kysymyksiä.
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa toivotaan, että maahan syntyisi kätkettyjä sodan traumoja koskevaa keskustelukulttuuria ja muisteluryhmiä. Aihetta voitaisiin tuoda esiin esimerkiksi erilaisten yhdistysten ja ryhmien kokoontumisissa, teematilaisuuksissa ja arkisissa kohtaamisissa.
Tarkoituksena on myös tukea hoitohenkilökuntaa vanhustyössä, jossa sodan aiheuttamien traumojen purkamiselle on tarvetta. ”Kätketyt kivut” -hankkeen pohjalta on työstetty aineistoa, joka tukee tällaisia muisteluryhmiä.
Vuoden 1918 kansalaissota on vaikuttanut paljon myös Suomen helluntailiikkeeseen, joka otti samaan aikaan ensiaskeleitaan. Uskoontulleiden joukossa oli sekä punaisia että valkoisia, eikä herätysliikkeen johto halunnut tehdä poliittisista mielipide-eroista seurakuntaa jakavaa tekijää. Aina 1970-luvulle saakka kestänyt torjuva asenne puoluepolitiikkaan onkin helluntailiikkeessä nähty suurelta osin kansalaissodan vaikutuksena.